Kirpparit... mitä ihania aarreaittoja ne ovatkaan... toisen romu, toisen aarre... Eli tuollaisia
ihanuuksia jäi tuossa keväällä mukaan tuolta jostain Tampereen kirppareilta. Itse en niille kirppareille enää löytäisi, sillä istuin autossa pelkääjän paikalla, kun siskoni ajoi. :) Pullon suuta koristaa itseasiassa yksi lempikaulakoruistani, se vain tuntui passaavan tuohon sillä hetkellä, enkä minä siinä vaiheessa mieti, mikä on ns. sopivaa ja mikä ei. Pääasia, että itsestä tuntuu hyvälle.
Sitä hyvää oloa olenkin tässä miettinyt. Itseasiassa koko halvatun kevään. Mitä siihen fiilikseen tarvitaan?? Yhtenä päivänä riittää auringon valo, toisena kastepisara lehdellä.. yhtenä päivänä mikään ei riitä. Ihminen on kummallinen elukka, aina pitäis olla lisää ja uutta.. En muista mistä luin, mutta joku oli laittanna kivasti asian esille. Kun olet jotain ostamassa, kysy itseltäsi: MIKSI?
Hyvää oloa voi myös opetella. Olen kokeillut. Etsii joka päivä jotain ihanaa ympäriltään, ei aina niitä arkielämän kurjuuksia. Kun opettelee, niin elämä ei aina olekkaan niin tylsää, vaikka ei saisi uusinta uutta olevaa maljakkoa tai tuolia.
Jos jokainen katselisi ympärilleen, TARKASTI, huomaisi varmasti, että elämä on tässä ja se on ihanaa.
Aurinkohippusin. ( mitä täällä ei ole yhtään ) Mutta toisaalta, oli vallan mukavaa talsia koirien kanssa vesisateessa, kunhan vain ajatteli asiaa positiivisesti. :)