sunnuntai 3. lokakuuta 2010


... kuten huomaatte, blogini jatkaa kesäisellä linjauksella. :)) Näitä Juhannusruusuja ( kaitten ne niitä on???) äitini katkoi kesällä kunnon nipun ja minä sirottelin niitä silloin ympäri kämppää. Heti ne aukes, eivätkä kestäneet kuin pari päivää noin ihanina. Mutta on noita kyllä mukava katella, ainaskin minusta.
Eilen oltiin Pentuisen kanssa Lukkarinnurmella kera Pikku-ukkojen. Ensin Pentuinen päätti jäädä autoon, missä kuulemma olisi lämmintä. Minä lähdin joen rantaan ja Pienet Ukot ihan onnessan. Nuuskis tänne ja tuonne, liru tuohon ja tähän! Kiipesimme takaisin autolle ja Pentuinen tuli autosta ulos, ihan vapaaehtoisesti. Kävimme katsomassa vanhaa kaivon kantta ja Pentuinen päätti harrastaa puukepillä pystykarsintaa. Hauskaa näytti olevan... :D Siinä samalla ihastelin luonnon värejä ja nuuskin syksyn tuoksua. Katselin valtavia mäntyjä ja kuusia ja tulin siihen tulokseen, että jossain tälläisessa paikassa minä tahtoisin asua. Hiljaisuudessa, keskellä puita. Puut on selkeesti se mun juttu. Vanhat, isot, kauniit puut. *huokaus* Eli pitää laittaa haaveilumyssy päälle ja toivoa, että jonain päivänä, minä ja puut, samassa pihassa.
Samalle aamulle kävimme Ystävien luona aamupalalla, uunipuuroa, pekonia, munakasta, nakkeja ja hyvää seuraa. Lauantai ei olisi voinut paremmin alkaa.
Auringonsäteitä alkavaan viikkoonne. :)

1 kommentti:

  1. Ihania ruusuja.Harmi kun kesä on ohi.

    Mukavaa viikkoa sinne.

    Ihana haave sinulla.Puut ovat hurmaavia.

    VastaaPoista