Vimma

Neulomishimous iski kuin metrinen koivuhalko takaraivoon. No joo, ainahan sitä on ilimassa, muttakun on pari viikkoo tekemättä mitään tulee melkein sairaaksi, jos ei saa lankoja ja puikkoja käsiinsä. Uudesta Novitan lehdestä löytyi ihana ohje säärystimille.. ja minähän en säärystimiä pidä, mietin joskus pienessä mielessäni, mutta ei pitäisi sanoa: ei ikinä. Suloisethan noista tulee, toinen on jo valmiina ja samalla olen Pentuiselle kevätpipan saanu tehtyä. Joka tosin roikkuu vielä eteisessä, kaitten Neiti luulee, että pää paleltuu, jos pistää muutakun villaa. Juma, siellä oli eilen 10 astetta lämmintä!! Eikä tänäänkään ole yhtään sen huonompi keli. Suorastaan loistava. :D
Naapurin Tätiä näin eilen ja hän oli reippaana pessy ikkunat.. Tällä se homma on vasta aloituspohjalla. Keittiön ikkuna on pesty ja onhan se mukava, ku luontokin näyttää hyvälle, ku ei oo kaiken maaliman roiskeita ikkunassa. Kattellaan, missä vaiheessa vimma löytyisi loppuihin ikkunoihin..

Kevät.

Kaksi viikkoa siihen meni, melkolailla. Lastenhuoneeseen. Käytiin jokainen purkki ja purnukka läpi, tyhjennettiin lipasto ja koulupöytä. Enempäsä voi pienet typyt säilöä tavaraa. Karkkipapereita ( se hemmetin roskis on ollu puolen metrin päässä!! ), kiviä??, miljoonia pätkiä liian lyhyitä lyijykyniä, niin kovia pyyhekumin palasia ( siis palasia!! ), että niillä ois voinu heittää vesilintuja, siis kaikkea. Sitten tämä muija irrotteli kaikki kiskot, saranat ja nippelit ja maalasi kalusteet. Kahteen kertaan. Viime viikolla seinä sai pintaansa limenvihreän maalin. Tirpoilla on siis isojen tyttöjen huone. Aikakin jo, sillä Teinix täyttää kesällä 15...
Vesi tippuu räystäiltä ja meidän rappusten edessä on kahluualtaallinen vettä. Siihen tarvii kohta sillan, jos tilanne vielä pahenee. Ja piha on niin liukas, että sydän kurkussa tallailen autolle, onneksi kengän pohjissa on piikit, mitkä helpottaa hiukan tilannetta. Kaikki tämä tarkoittaa vain sitä, että Kesä keikkuen tulevi! :))
Mä mietin, että joskos laittaisi takapihalle tomaatin taimia kasvamaan... En nyt toki vielä, lunta on siellä ainaski vielä metri! Hmm. Ehken joutuu lapion kanssa heilumaan, että kesä tulis sinne nopiammin.
Suloisen vetistä kevään alkua, kaikille. :D

Still here.

Jotenkin vaan on kovin tökkinnä tämän blogin päivitys, mutta toisaalta, kenelle olen tilivelvollinen, muillekuin itselleni? :))
Hiihtoloman viimeinen päivä vetelee loppuja tuntejaan, huomenna alkaa arkinen aherrus ja puurtaminen. Tarkoittaa tälle mammalle ehken kevätsiivousta, neulomista ja koiruuksien kanssa lenkkeilyä ym. normihommaa. Lapsilla koulu. Huoh, mitenkähän lähtee käyntiin, kun juuri eilen Teinixin kanssa juteltuani selvisi, että muutama koulurojekti on hiukan?? levällään...
Käytiinpäs sitten tirppojen kanssa Tukholman risteilyllä. Oli kyllä vallanki hauskaa, syötiin hyvin, kateltiin merta, käytiin Tukholmassa ostoksilla ja syötiin karkkeja, aikasen paljonkin. Pentuinen seurasi muita laivoja, kyseli ja pulpatti ku ruuneperi koko matkan ajan. :D Teinix etsi Tukholmasta itellensä tennarit ja tuumi, ettei näitä hänen mielestään ole kotosuomessa. Suuri on naapurimaan pääkaupunki ja aikaa tartteis paljon, jotta ehtis edes murto-osan asioista kattelemaan. Kuulemma uudestaan tarttee päästä tollaselle reissulle. Kattellaan, milloin olisi sopiva ajankohta ja ennenkaikkea rahaa.
Nyt tämä lähtee pähkäilemään, miten onnistuu seuraava huivirojetki. Ullan-neuleet sivustolta sellanen kuin Lumi-huivi on valmistumassa, jos saan ohjeen uppoomaan johonki aivolohkoon.
Aurinkotäyteisiä päiviä kaikille.

Tälle päivälle on tullut mietittyä, että mitä ihanaa tapahtui viime vuonna. Yllättäen moni asia liittyy kesään. :))

Minusta tuli kummitäti ihanalle peikkotytölle.
Olen saanut seurata Siskonpojan kasvua tässä vuoden aikana. <3
Muistan erään kesäisen yön, kun ajoin Tampereelle. Yöllä sitten istuttiin
Pikkusiskon uuden talon rappusilla ja oli LÄMMIN.
Kävin uimassa, 8-vuoden tauon jälkeen.
Rantareissut Naapurin tätin ja muksujen kans ovat ikimuistoisia.
Ja olen aina vain kiitollisempi noista pienistä koirista, jotka ovat meillä. <3
Rakkaat tyttäreni alkavat olla jo isoja, Teinix varsinkin.
Ihanata oli sekin, kun tuli syksy, sateet ja syksyn tuoksut.
Syksyllä alkoi vimmattu neulominen.
Ja kynttiläbileet.
Suloista oli myös Joulun odotus ja sen viettäminen Rakkaitten seurassa.
Ihanat hetket ystävien kanssa.

Monta muutakin asiaa on varmaan, mitkä pitäs muistaa, mutta tuossa olivat sellaiset, jotka tulivat ekoina mieleen.
Rakkautta uuteen vuoteenne.

... ja massu täynnä.. tulin siihen tulokseen, että mä teen ennemmin hummerisopan, ku laitan ranskalaisia ja nakkeja, ei oo ollu ikuna mun bravuuri. Siksi kait meillä ranskiksia syyvään kotioloissa ehken hätäseen kerran vuodessa. :))
Ulkona kamala mätke ja pauke. Pikku-ukkelit piti käyttää ennen kuutta pitkällä lenkillä, sillä eihän niitä voi nyt tonne ulos viijä. Ei ne pelkää, mutta välillä saavat jonkinlaisen haukunkaikenpystyyn-idean, raavaavat eteiseen ja räksyttäävät ihan tunteella. Onneksi on ymmärtäväisiä naapureita.
Mulla oli kaks lasta. Ja välillä niitä on ollu neljäkin. Siis vaihtelevalla menestyksellä omia ja pari ystävän mukulaa. Käyvät syömässä, takomassa jottain peliä ja häviävät ku pieru saharaan. :D Ilimeisesti ulkona raketteja kattomassa tai jonkin kaverin luona. Ja kuinka tässä talossa onkaan unirytmi sekaisin, meikäläistä myöten. Ja tätä jatkuu vielä reilun viikon ja sitten ku koulut alkaa, on helvetin kiukkusta porukkaa, ku ei tuu illalla uni ja aamulla pitäs jaksaa nousta. Enivei, nautin silti kaksin käsin tästä joutilaisuuden ihanuudesta.
Ihanata räiskettä koko kansalle. :D

Rauhallinen ja ihana Joulu perheen kanssa on siis takana päin. Aika meni ihan liian joutuin, kuten se tuppaa menemään hyvässä seurassa. <3 Kilttinäkin oltiin oltu, sillä itsekukin sai lahjoja, jopa minäkin. Lempihajuvettä, vaatteita, namuja, rahaa.. Ja kuinka hauskaa meillä oli, kun istuimme pöydän ääressä nauttien hyvästä ruuasta, naurusta, jutusteluista, Pienen miehen touhuilusta.
Huomenna nautimme lisää hyvää ruokaa. Naapurin Tätin kanssa päätimme kerrankin tehä muutakin kuin nakkeja ja perunasalaattia. Listalla on pestopyörteitä, kylmäsavustettua lohta kera mangon, katkaraputoasteja hummerikeittoa, perunaoliivipaistosta, sisäfilettä, suklaafondanttia, juustoja... Ohjeet löytyvät MaalaisUnelmaa lehdestä. :D Voin kyllä kertoa, että oli aikas mielenkiintoista saada hummerin kuori rikki, kumpikaan meistä ei ollut ikinä tehnyt moista. Kuorenpalasia löytyi keittiön nurkistakin. Lapset eivät jostain kumman syystä pitäneet hummerin tuoksusta, minusta se oli ihanaa.
Kaikille Ihanaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2011. <3

Tässä ne kauan sitten luvatut kuvat Serkun jouluviemisistä. :D Tuollaisia lumihiutaleita on tullut sitten tehtyä paljon. Patalaputkin ovat löytäneet uusiin koteihin, tein niitä Ystävilleni ihan sitä varten, että ne voi ottaa päivittäiseen käyttöön... Kuulemma niitä ei raski käyttää. :O
Purkissa olevat keksit ovat Inkivääripikkuleipiä ja niitä tein Teinixin kanssa kymmenen pellillistä. :D Purkit ovat Ikeasta, sydämet on itse väkerretty ja purkitkin on jo jaettu maalimalle. On muuten todella hyvän makuisia keksejä vaikkapas teen kera. Namskis.
Joten ohje tulee tässä. Voihan noi keksit tehdä toki isompina, mutta ne ovat kovin suloisa tuollaisina pikku sydäminä.

Inkiväärisydämet

200g voita
1,5dl sokeria
1 muna
6dl vehnnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2tl inkivääriä
1dl kermaa

Sulata voi, sekoita siihen kaikki muut aineet. Helppoo ko heinän teko. :))
Anna taikinan tekeytä jääkaapissa 2-3 tuntia, voiteluun kananmunaa ja pinnalle raesokeria. Paistolämpötila 180 astetta ja n.10 minuutta.
Teimme Teinixin kanssa taikinan tuplana, sen takia niitä tuli niin hemmetin monta pellillistä!!
...ja eikun herkuttelemaan.

Tälläisia sydämiä siis on tullut näplättyä. Tämä oli ihka eka versio Tempo-langasta, vähän liian paksua, joten seuraavat onkin sitten tehty ihan tavan Seitsemän veljästä langasta. Suuri käsityölehti pukkas sellasen ohuen vihkosen tossa joku viikko sitten ja se lehtinen oli täynnä kaikkea sydänaiheista tekemistä. :))
Huomenna lähden Typyjen kanssa kohti Raahea, moikkaamaan serkkulikkaa. Kuvaa viemisistä pittää laittaa myöhemmin, sillä serkku voi käyvä täällä, enkä halua, että hän näkee etukäteen lahjansa. Vinkkinä kummiskin, että itte väännettyä menee sinnekkin päin Suomea.
Pentuisella todettiin korvatulehdus. Lääkäri tuumaili, että harvemmin enää tän ikäsellä mittään korvaongelmia. Neiti kuuluu sitten niihin harvinaisiin tapauksiin, joka talvi ainaskin yksi kuuri nappeja naamariin. Enkä mäkään sitä ole viemässä eka vinkasusta lääkäriin, sillä suurin osa korvatulehduksista kuulemma menee ohi itekseen. Sen jopa mäkin tiesin, ennen kuin lääkäri siitä kerto. :D
Nyt tää lähtis tekeen virkkausrojektia, vuorossa sydän. :))

Jihuu, tämä sai Joulusiivouksen tehtyä. Tälle aamulle ne naapurit, jotka eivät olleet vielä heränneet kasin jälkeen, saivat hemmetillisen herätyksen, ku aloin pätkimään mattoja oikein olan takaa. Juu juu, eihän niitä mattoja saisi muutakuin imuroida. En usko, että pölypallerot saavat kyytiä pelkällä imuroinnilla. Mutta, Pikku-ukotkin ihastuivat vallan, ku toin raikkaat ja tampatut matot sisälle iltapäivällä. Kummasti nekin tietää puhtaat matot, niihin pittää olla heti hinkkaamassa selkänahkaansa. :))
Huomenna jatkan virkkausprojekteja. Novitan jossain lehdessä oli lumihiutale virkattuna ja niitähän on tullut sitten tehtyä oikein urakalla. Samoin sydänpatalaput löytävät tiensä monelle ystävälle. Ja pientä sydäntäkin olen kokeillut virkkaamalla, tarkoitus olisi tehdä siitä koriste kera punaisen nauhan purkkeihin, mihin tulee pienen pieniä Inkiväärikeksejä. Niin, mopo karkas käsistä. Moneen vuoteen en ole jaksanut/viitsinyt/kehdannut muistaa ystäviä. Toki on sovittukin, että mitään ei laiteta tai osteta. Nyt vaan iski inspiraatio. Onneksi on vielä kolme viikkoa Jouluun. :D
Suloista tulevaa viikonloppua.

Kirpeätä pakkaspäivää täältä Kainuusta!! Joku tiesi kertoa, että tälläinen keli jatkuu Jouluun asti... Toisaalta, jos aurinko näyttäytyy päivittäin, niin kyllä mä kestän tän viiman ja pakkasen! Ja latoo vaatteita tarpeeksi päällensä, ku joutuu kartanolle. Tämä kunnon toppavaatteisiin pukeutuminen sitten ei koske Teinixiä ja Teinixin kavereita. Noh, omathan noi ovat kintut, mitkä palelluttaa, kyllä se neiti oppii, ku tähän ikään pääsee. :D
Kuvassa oleva vaaleanpunaisen ja ruskean sävyinen huivi päätyi Siskolleni 30-lvuotis lahjaksi. Tykkäsi ja kertoi huivin olevan lämmin. Tekniikka on Salomonin silmukoita ja lanka ihan villaa. Langan merkkiä en muista, mutta ostettu Raahen lankaliikkeestä.
Katotaan, saankos seuraavan kuvan tähän alle vai mihin se päätyy...



Kappas vaan, mä onnistuin saamaan sen oikeeseen paikkaan. :)) Tämä huivi eksyi Kaimalleni, joka ihastui siihen vallan ja halusi toisenkin, mutta erivärisenä. Lanka on Novitan puroa ja sävyltään Luumupuu.


Tässä toinen versio, sävynä oli tällä kertaa Kaarna. Itsellekkin olis lanka tuollaiseen huiviin, punaista olisi lanka, muttakun mä olen päättännä, että immeiset saa tältä jottain itsetehtyäkin Joululahjaksi, niin ei vielä ehdi.
Keskiviikkona oli sukkien luovutus Tk:lle ja olihan siellä toimittajakin paikalla. Vähän jänskätti, mutta Setä kyseli näppärästi ja sain jo jutunkin alustavasti luettavaksi. Sukkia oli 53 paria ja toivottavasti ne lämmittävät Potilaiden varpaita sekä mieliä. Kiitos kaunis sukkaprojektiin osallistuneille ihmisille. :)
Rauhallista Viikonloppua kaikille.

Huoletonta on pienen koiruuden elämä.. :DD Ei ollu viikko sitten niin huoletonta. Kaveri oli aamuisin niin kipeä, ettei ruokakaan meinanna maistua. Ei halunnut tulla mun viereen yöllä ja luumotti päivät vaan nojatuolin alla. Sen verran päättelin, ettei mikkään oo poikki, ku nätisti jalkaa puristeli, mutta ehkä pieni venähdys?? Paniikki meinas kasvaa, joten soitinpas sitten eläinlääkärille, joka tuumasi samaa, mihin olin itekki päätynny. Tuli muutaman päivän lenkkeily kielto ja nyt alkaa pikku äijä olla oma ittensä. Eli löytyy aamulla saman peiton alta. :)) Arvatkaa vaan, onko ihan tumpelo olo?? Kakarat sentään sanoo, jos johonkin koskee ja jos koskee tarpeeksi, niin mennään lääkäriin. Koirien kans on pitännä asioita opetella ja monen mutkan kautta.
Rakas Teinix ilmoitti maanantaina, että hän lopettaa jalkapallon. Kuuden ja puolen vuoden jälkeen. Ei kuulemma ole enää hauskaa, ku oma tiimi hajos ja hän joutui toiseen porukkaan. Ymmärrän kyllä, mutta äepän sieluun koskee. Onhan porukka tullu tutuksi ja on tienny, missä Teinix iltansa on viettännä. Toisaalta, on yksi kuskattava vähempänä tästä viikkorumbasta. Siltikin toivon kovasti, että neiti löytää itsellensä jonkin kivan urheiluhommelin, missä pyöriä. Nytkun vain älyis olla patistamatta mihinkään, ainakaan vähään aikaan.
Ihanaista viikendiä koko jengille. :)

Lunta. Sitä tuli viime yönä. Kaikki on niin kauniin puhtaan näköistä. Oli mukava käydä Pikku-Ukkojen kanssa aamukävelyllä ja jättää ensimmäisenä jälkensä lumeen. Koirat tunkivat kuonoaan lumeen ja yrittivät nuuskia mielenkiintoisia hajuja ja kumpikin sinkoili miten sattuu hihnoissaan, aivan kuin lumi olisi totaalisesti häivyttänyt rajat, missä tallustaa. Sisälläkin on paljon valoisampaa, ei tarvitse olla kaikkia valoja sytyttelemässä, jotta näkis jottain. *nauttii*
Kerrankin olisin ladannut tänne kuvia. Kirjahylly per... on syöny piuhan. Ei löytynyt, ei sitten millään, pukki jo tuskan hikeä päälle, mutta todella tallessa se piuha on. Ehkä se löytyy, kunhan ravistelen kaikkia kaappeja oikein kunnolla... tai laitan Pentuisen asialle, sillä se on tonkinna hyllyjä viimeksi.
Huomenna on mun ruuanlaittovuoro. Siis, mä aloitin ystävän kanssa pari vuotta sitten sellaisen systeemin, että kumpainenkin laittaa vuoroviikoin ruokaa. Lapset on oppinna syömään muutakin kuin mamman tekemää evästä ja mikä sen mukavampaa, ku joskus mennä valmiiseen pöytään. Nämä ruokailut tuppaa olemaan sellasta ylenpalttista syömistä... Ensin syyvään pääruokaa, sitten on jälkkäriä ja lopuksi jottain herkkuja teen kans. Yleensä iltapalaa ei tartte kuvitellakkaan syövänsä, niin on masu aina täynnä. :D Mutta ihania nämä syömingit on olleet, siinä samalla lapset ovat saaneet tutustua toisiinsa, leikkiä koirien kans ja me aikuiset olemme saaneet nauttia hyvästä ruuasta ja hyvistä keskusteluista. Ja tietty olemme porukalla leiponeet pipareita ja torttuja, sekin on suunnitteilla vielä, menee ehken ensi kuun puolelle.
Niin, huomenna on ruokalistalla kanalasagnea ja.. hmmm.. no jälkkäri on vielä arvoitus, saas nähdä, mitä keksin vääntää. :))) Ja ysti tuo Pekka Heikkisen voipullia. Nam.
Lumihiutale terveisiä täältä Kainuusta

Kappas, sitä ollaan siirrytty taas tuuman verran lähemmäksi Joulua!! Mikä tarkoittaa, että olen ostellut jo suurimman osan joululahjoista, ripotellut punaisia juttuja ympäri huushollia, kynttilät palaa melkein ympäri vuorokauden, joulutorttuja alkais tehä mieli oikeen kunnolla ja lunta sais tulla, isoja pehmeitä hiutaleita... PALJON!!
Ystäväni oli kokeillut virkkaamalla tehtyjä lumihiutaleita. Woh! Tahtoo kans!! Niitä voisi sitten myös ripotella ympäriinsä... Himot ne on hiirelläkin. ;))
Sokerina pohjalla, mulla olisi pikkujoulut perjantaina. Höm. Mä en ole ensinnäkään käynyt kaupungin iltaelämässä kolomeen vuoteen saatikka pikkujouluillut, en ees muista milloin. Oiskohan korkee aika???? Tiptap tiptap...
Aurinkoista viikkoa. Täällä ainaskin paistaa sani ihan täydeltä laidalta. *hymyilee vaan*

Katselin Pentuisen vuolasta kyynelvirtaa ja miten se koskeekaan äidin sydämeen. Lapsen isä oli aikonut myydä koiransa tai koiran, minkä hän on luvannut Pentuiselle ns. omaksi. Lapseni pienoiseni, kunpa voisin ottaa kyyneleesi ja itkeä ne puolestasi, mutta tiedänhän minä, että elämässä pitää olla myöskin niitä pettymyksiä, jotta oppii elämään. Mutta ei niitä takapakkeja tarvitseisi olla tähän aikaan illasta, sillä tähän aikaan kaikki sattuu lujempaa kuin päivällä.
Ei siinä auttanut lohdutukset, että onhan meillä tuo nappisilmä veljensä kanssa. Kurja isä. Meni yöunet, multa ja Pentuiselta.

Ps. Perjantaina Ropposen keula kohti Tamperetta, joten olen hukassa toas tovin. Suloista syksyn jatkoa!

Just. Farkkuarvonta. Mutta tämä ei oikein osaa linkittää oikein???!!! Tartteis varmaan jonkinlaisen kurssituksen asian tiimoilta. Toisaalta, mä luulen ,että se joka haluaa osallistua arvontaan, tietää, kuinka oikealle sivulle mennään. :DDD *toevoton tappaus* Siis minä. Kyllä mä sukat osaan tehä vaikka unissani, mutta tää kone ei tykkää musta... Ja onhan se niinkin, että jos jokin asia ei kiinnosta ihan täpöllä, sitä ei halua sen kummemmin oppiakkaan. Joten saamme tyytyä lontin sepustuksiin tälläisina.
Tälle päivälle Ropponen tulille, Typyjä auto täyteen ja kohti takamaita. Teinix ja Pentuinen saavat ottaa aina silloin tällöin ystävän mukaan mummola reissulle. Ei kovin monesti vuodessa, mutta aina joskus. Voitte kuvitella, onkos vipinä melkoinen neljän neidon kanssa?!!!!
Ropponen saa allensa talvirenkaat, sillä toi ilman plaatu taitaapi muuttua kylmäksi. Ja jos aamulla joutuu viemään vaikka Teinixin kouluun, niin täällä suunnalla kandee alkaa laittaan niitä talvikumeja alle.
Kaikille Rauhallista viikonloppua!!

Pikanen.
Teinix toista päivää kotona: kuumetta, kurkkukipeetä. Ja epätoivoinen nuori nainen, ei jaksa maata ja ottaa unta kuulaan, koko ajan myysää jottain. Jos ei muuta, niin takoo pleikkaria tai istuu noamakirjassa! :))
Mä olen ruvennut laittaan sukkiin kokonumeroja. Sukkien luovutus tapahtuu marraskuun alussa, tai niin ainaskin on ilmoitettu. Saavatpas mummat ja papat talven tullessa sukat jalkoihinsa. :)) Sukkalankoja on vielä jäljellä, joten jos olet tästä Kajaanista ja siulla on intoa tehä sukkia, niin otappas yhteyksiä, niin pääset neulomaan.
Ihanata syksyistä päivää kaikille!

... kuten huomaatte, blogini jatkaa kesäisellä linjauksella. :)) Näitä Juhannusruusuja ( kaitten ne niitä on???) äitini katkoi kesällä kunnon nipun ja minä sirottelin niitä silloin ympäri kämppää. Heti ne aukes, eivätkä kestäneet kuin pari päivää noin ihanina. Mutta on noita kyllä mukava katella, ainaskin minusta.
Eilen oltiin Pentuisen kanssa Lukkarinnurmella kera Pikku-ukkojen. Ensin Pentuinen päätti jäädä autoon, missä kuulemma olisi lämmintä. Minä lähdin joen rantaan ja Pienet Ukot ihan onnessan. Nuuskis tänne ja tuonne, liru tuohon ja tähän! Kiipesimme takaisin autolle ja Pentuinen tuli autosta ulos, ihan vapaaehtoisesti. Kävimme katsomassa vanhaa kaivon kantta ja Pentuinen päätti harrastaa puukepillä pystykarsintaa. Hauskaa näytti olevan... :D Siinä samalla ihastelin luonnon värejä ja nuuskin syksyn tuoksua. Katselin valtavia mäntyjä ja kuusia ja tulin siihen tulokseen, että jossain tälläisessa paikassa minä tahtoisin asua. Hiljaisuudessa, keskellä puita. Puut on selkeesti se mun juttu. Vanhat, isot, kauniit puut. *huokaus* Eli pitää laittaa haaveilumyssy päälle ja toivoa, että jonain päivänä, minä ja puut, samassa pihassa.
Samalle aamulle kävimme Ystävien luona aamupalalla, uunipuuroa, pekonia, munakasta, nakkeja ja hyvää seuraa. Lauantai ei olisi voinut paremmin alkaa.
Auringonsäteitä alkavaan viikkoonne. :)

Mitäkätäettäkös nyt?? Täällä on:

Vietetty hauska viikonloppu Raahen serkun kans.
Otettu viintä ( hiukka liikaa!!) kera saunomisen ja hyvän ruuan.
Käyty pitämässä hauskoja kynttiläbileitä.
Neulottu Revontulihuivi valmiiksi. ( kuvaa saatte joku joulu tai juhannus) ;)
Opetettu Ystävälle neulomista. Hienosti meni. :D
Otettu yhteen Pentuisen kanssa.
Kynitty hiukset lyhyeksi. ( en ole vielä sopeutunut, onneksi on pipot keksitty)
Puhuttu tunteja Siskon kanssa, joka on ollut kippeenä.
Juoksenneltu mettässä koiruuksien kans. ( lue: töpötelty)
Ostettu Teinixille kangasta.
Keitetty kahvia Muksujen Setälle.
Ja huomenna on tukka putkella päivä. :DD Tai siis se vähäinen letti heiluu takakenossa, kun on monta asiaa tehtävänä.
Syksyntuoksuista loppuviikkoa kaikille täällä kurkkijoille. :))

Tälle aamulle, kun istuin kuistilla katselemassa sumuista maisemaa, iski pitkästä aikaa ikävä. Ikävä ihmistä, joka halaisi aamulla, antaisi suukon ja toivottaisi hyvää päivää. Oli ikävä rakkautta. Kyllähän mä tiijän, että musta välitetään, tykätään, rakastetaankin, mutta ne joilla on se ihana, rakas mies, tietävät varmaan, mitä mä tällä ajatuksellani haen. Ja kaikella tällä on myös se toinenkin puoli. En mä vihaa tai inhoa olla kolmistaan Typyjen kanssa, päinvastoin. Joskus vaan iskee sellainen kaiken nielevä haikeus. Tuo haikeus on joskus aamullakin, kun olet nähnyt unta jostain vallan suloisesta. Ensimmäiset minuutit istuu vaan sängyn laidalla ja koettaa saada päänsä selville siitä autuullisen onnellisesta olosta, mikä on tullut unen näkemisestä.
Ihan kuin rakkaat karvaotukset olisivat vaistonneet mielialani, kumpikin tunkivat syliin, ihan lähelle. Kyllä mua rakastetaan. <3

Tälläistä kukkaloistoa odotellessa.. Kävin juuri kattomassa sääennusteen. Loppuviikosta alkaa olla jo hemmetin kylmää. Joutuukohan kalsarit kaivelemaan esiin? Eipä silti, olen kyllä koittanna imeä sisääni tätä syksyn väriloistoa, mikä ympärillä on. Olkkarin ikkunasta kun katselee, niin ihanan keltaiselta näyttää tuo takamaasto. :)) Teinix ja Pentuinen kattoo ymmyrkäisinä, kun mä automatkoilla huutelen, että kattokaa, ihanan värinen pihlaja, tai kato, kui upee haapa! Ne ei ihan taija pysyä mukana tässä värien ihastelussa, mutta joskos niille jäis mieleen sekin, että syksykin on hienoa aikaa, vaikka talvi onkin jo nurkan takana.
Kynttiläillalliset kukoistaa. Ihmiset ovat pimeiden tullessa innostuneet uusista somisteista ja kynttilöistä, joten tämä eukko ravaa siis ympäri kaupunkia. Ja voi kuinka hauskaa meillä on ollut, sekä vieraiden, että emäntien kanssa. Kiitos heille kaikille, sillä noista ihanista nauruntäyteisistä illoista saa itsekin uutta virtaa tähän syksyiseen ilmaan. :))
.. ja entäpäs neulomisrintamalle.... No joo... pari huivia tuossa on teon alla, sekä muutama idea päässä.. Siis vielä päässä. En taida uskaltaa aloittaa mitään uutta, ennenkuin joku entinen alkaisi olla valamis!! Tänään tosin jäi Prismasta muutama uusi lankakerä mun kärryihin. Ne langat suorastaan huusi: Osta meidät! Huoh. Eli tällästä täällä, Kainuun takamettissä. ;))